Eeva Tenhunen : Mustat kalat
Kirjan ja ruusun päivän ilmaislahja Elisa-kirjasta
Olen lukenut aika vähän suomalaisia dekkareita. Outi Pakkanen on ensimmäinen mieleentuleva, jolta löytyy ennen 2000-lukua kirjoitettua lukemaani. Niin, ja tietysti Mika Waltari, jonka "Kuka murhasi rouva Skrofin?" taisi olla ensimmäinen koskaan lukemani dekkari. Aikomus on ollut hyvä jo pidemmän aikaa tutustua suomalaiseen dekkarigenreen enemmänkin ja Elisa-kirja auttoi tämän aikomuksen toteuttamisessa mukavasti tarjotessaan Kirjan ja ruusun päivänä ilmaiseksi Eeva Tenhusen Mustat kalat. Ei se kyllä mikään lompakontyhjentäjä ollut päivän jälkeenkään - viimeksi näin hintana 6 euroa eli ihan mukavaa pokkaritasoa.
Minä pidin kirjasta kovasti. Se on kirjoitettu 60-luvulla, mikä näkyy ihanasti vähän vanhahtavassa kielessä sekä ah, niin kohteliaasti käyttäytyvissä henkilöhahmoissa. Varsinkin tapa puhua ihmisistä neiteinä, täteinä tai tohtoreina kuulostaa jotenkin herttaiselta, vaikka kyse onkin murhatarinasta. Miljöönä tarinassa on Olavinlinna, joka tarjoaa sopivan dramaattiset puitteet jännittäville tapahtumille.
Neiti Rautio eli Liisa, saapuu Olavinlinnaan oppaaksi tuuraamaan jalkansa loukannutta tuttua. Linnassa on töissä myös Liisan opiskelutovereita ja löytyypä joukosta yksi yliopiston professorikin. Liisan kertomana kuulemme nuorten välisistä suhteista ja hänen kanssaan ihmettelemme myös, mitä ystäville on alkukesästä oikein tapahtunut. Toveruus on muuttunut vähän väkinäiseksi ja vakailta näyttäneet parisuhteet katkenneet. Sitten tapahtuu murha. Tutkimusten edetessä Liisa joutuu huomaamaan, ettei tuntenutkaan ystäviään niin hyvin kuin luuli. Miltei jokaisella on salaisuuksia ja heistä löytyy uusi, useimmiten epämiellyttävä puoli. Kun murhaaja selviää, ei mikään ole niin kuin ennen.
Mustat kalat on perinteinen dekkari, jossa tarina etenee mutkien kautta ratkaisuunsa. Se on hyvin kirjoitettu. Minä luulin arvanneeni murhaajan, mutta sitten kirjailija heittää hiekkaa silmille enkä enää ollutkaan ihan varma. Aina loppuratkaisuun saakka. Tässä on sopiva kirja niille, jotka pitävät vähän Christiemäisestä tarinankerronnasta eivätkä kaipaa kuvauksia seksistä ja väkivallasta jännityksen ylläpitämiseksi.
Kirjan ja ruusun päivän ilmaislahja Elisa-kirjasta
Olen lukenut aika vähän suomalaisia dekkareita. Outi Pakkanen on ensimmäinen mieleentuleva, jolta löytyy ennen 2000-lukua kirjoitettua lukemaani. Niin, ja tietysti Mika Waltari, jonka "Kuka murhasi rouva Skrofin?" taisi olla ensimmäinen koskaan lukemani dekkari. Aikomus on ollut hyvä jo pidemmän aikaa tutustua suomalaiseen dekkarigenreen enemmänkin ja Elisa-kirja auttoi tämän aikomuksen toteuttamisessa mukavasti tarjotessaan Kirjan ja ruusun päivänä ilmaiseksi Eeva Tenhusen Mustat kalat. Ei se kyllä mikään lompakontyhjentäjä ollut päivän jälkeenkään - viimeksi näin hintana 6 euroa eli ihan mukavaa pokkaritasoa.
Minä pidin kirjasta kovasti. Se on kirjoitettu 60-luvulla, mikä näkyy ihanasti vähän vanhahtavassa kielessä sekä ah, niin kohteliaasti käyttäytyvissä henkilöhahmoissa. Varsinkin tapa puhua ihmisistä neiteinä, täteinä tai tohtoreina kuulostaa jotenkin herttaiselta, vaikka kyse onkin murhatarinasta. Miljöönä tarinassa on Olavinlinna, joka tarjoaa sopivan dramaattiset puitteet jännittäville tapahtumille.
Neiti Rautio eli Liisa, saapuu Olavinlinnaan oppaaksi tuuraamaan jalkansa loukannutta tuttua. Linnassa on töissä myös Liisan opiskelutovereita ja löytyypä joukosta yksi yliopiston professorikin. Liisan kertomana kuulemme nuorten välisistä suhteista ja hänen kanssaan ihmettelemme myös, mitä ystäville on alkukesästä oikein tapahtunut. Toveruus on muuttunut vähän väkinäiseksi ja vakailta näyttäneet parisuhteet katkenneet. Sitten tapahtuu murha. Tutkimusten edetessä Liisa joutuu huomaamaan, ettei tuntenutkaan ystäviään niin hyvin kuin luuli. Miltei jokaisella on salaisuuksia ja heistä löytyy uusi, useimmiten epämiellyttävä puoli. Kun murhaaja selviää, ei mikään ole niin kuin ennen.
Mustat kalat on perinteinen dekkari, jossa tarina etenee mutkien kautta ratkaisuunsa. Se on hyvin kirjoitettu. Minä luulin arvanneeni murhaajan, mutta sitten kirjailija heittää hiekkaa silmille enkä enää ollutkaan ihan varma. Aina loppuratkaisuun saakka. Tässä on sopiva kirja niille, jotka pitävät vähän Christiemäisestä tarinankerronnasta eivätkä kaipaa kuvauksia seksistä ja väkivallasta jännityksen ylläpitämiseksi.