John Irving : Minua on monta
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta
Noin kymmenen vuoden välein tartun johonkin Irvingin kirjaan vakaana aikomuksenani ymmärtää, miksi niin monet ovat intohimoisia Irving-faneja. Nyt kaikki nuo fanit tietysti lähtevät seipäät ja talikot kädessä meille päin, mutta lopputulos oli jälleen sama kuin aina ennenkin. En ymmärrä.
Minusta ei siis tullut nytkään Irving-fania, vaikka myönnänkin, että kyseinen herra osaa todella kirjoittaa. Hän pystyy pitämään henkilöitä vilisevän tarinan niin hyvin kasassa, että ainakin suurin piirtein pysyin tapahtumista kärryillä. Sama koskee takautumien ja nykyajan sekamelskaa. Punainen lanka kulkee selkeänä läpi kirjan huolimatta hyvinkin nopeista ajanjakson vaihteluista. Myös miljöökuvaus on rikas ja elävä ja lienee myös aikalaisten ja paikallisten tunnistettavissa, vaikka minun täytyy kyllä myöntää olevani autuaan tietämätön esim. 70- ja 80-luvun New Yorkin homopiirien tunnelmasta.
Missä siis on vika ? Miksi en tosissani osaa uppoutua Irvingin kirjoihin ? Miksi jään kliinisen kiinnostuksen tasolle lämpenemättä sen enempää päähenkilöille kuin tarinallekaan ? Syynä lienee aihepiiri. Nuorten poikien seksuaalinen herääminen, erityisesti vähemmistöryhmään kuuluvina ei vaan jotenkin kiinnosta tarpeeksi, varsinkaan kun kirjassa ei oikein tunnu olevan mitään muuta sisältöä. Kuka oli mitä ja kuka teki mitä kenenkin navan alla ja miten suvaitsematonta ympäristö sitten olikaan. Miten päähenkilö kuitenkin löytää identiteettinsä ja hänestä tulee kaikkitietävä kuuluisa kirjailija eikä hän saa aidsia vaikka kaikki muut tuntuvat siihen sairastuvan - siinä kai kaikessa lyhykäisyydessään kirjan juoni.
Älkää käsittäkö väärin. Ei minulla ole mitään seksikohtauksia tai seksuaalivähemmistöjä vastaan. En vain ymmärrä, miksi seksin ajatteleminen tai sen harrastaminen täyttävät elämän (tai kirjan) kokonaan. Onhan sitä niin paljon muutakin tekemistä ja ajattelemista. En tiedä. Ehkäpä nuorten poikien maailma pyörii navan alapuolella, mutta luulisi iäkkäämmän kirjailijan jo löytävän muutakin mielenkiintoista. Tai sitten minä en vaan ymmärrä kirjan nyansseja ja olen vanha tiukkapipoinen täti-ihminen.
Joka tapauksessa - taidan taas odottaa seuraavat kymmenen vuotta ennen kuin tartun seuraavaan Irvingin teokseen. Minulla on useampikin hänen kirjansa vielä lukematta, joten pärjään vielä muutaman vuosikymmenen.
Vaikka minä en Irving-faniksi intoutunutkaan, niin sehän ei tarkoita, etteikö hänen kirjojaan (ainakin yhtä) kannattaisi lukea. Todella moni nimittäin häntä fanittaa. Kai hänen kirjoissaan siis on "se jokin", vaikken minä sitä löytänytkään. Kannattaa itse lukea ja muodostaa mielipiteensä. Tulkaa sitten valistamaan minuakin.
p.s. Elisa Kirjalla on kivoja kirjoja alessa 19.5. saakka - minäkin napsin sieltä jo Nina Hurmen Yönpunaisen höyhenen ja mieli tekisi Milja Kauniston Synnintekijää...
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta
Noin kymmenen vuoden välein tartun johonkin Irvingin kirjaan vakaana aikomuksenani ymmärtää, miksi niin monet ovat intohimoisia Irving-faneja. Nyt kaikki nuo fanit tietysti lähtevät seipäät ja talikot kädessä meille päin, mutta lopputulos oli jälleen sama kuin aina ennenkin. En ymmärrä.
Minusta ei siis tullut nytkään Irving-fania, vaikka myönnänkin, että kyseinen herra osaa todella kirjoittaa. Hän pystyy pitämään henkilöitä vilisevän tarinan niin hyvin kasassa, että ainakin suurin piirtein pysyin tapahtumista kärryillä. Sama koskee takautumien ja nykyajan sekamelskaa. Punainen lanka kulkee selkeänä läpi kirjan huolimatta hyvinkin nopeista ajanjakson vaihteluista. Myös miljöökuvaus on rikas ja elävä ja lienee myös aikalaisten ja paikallisten tunnistettavissa, vaikka minun täytyy kyllä myöntää olevani autuaan tietämätön esim. 70- ja 80-luvun New Yorkin homopiirien tunnelmasta.
Missä siis on vika ? Miksi en tosissani osaa uppoutua Irvingin kirjoihin ? Miksi jään kliinisen kiinnostuksen tasolle lämpenemättä sen enempää päähenkilöille kuin tarinallekaan ? Syynä lienee aihepiiri. Nuorten poikien seksuaalinen herääminen, erityisesti vähemmistöryhmään kuuluvina ei vaan jotenkin kiinnosta tarpeeksi, varsinkaan kun kirjassa ei oikein tunnu olevan mitään muuta sisältöä. Kuka oli mitä ja kuka teki mitä kenenkin navan alla ja miten suvaitsematonta ympäristö sitten olikaan. Miten päähenkilö kuitenkin löytää identiteettinsä ja hänestä tulee kaikkitietävä kuuluisa kirjailija eikä hän saa aidsia vaikka kaikki muut tuntuvat siihen sairastuvan - siinä kai kaikessa lyhykäisyydessään kirjan juoni.
Älkää käsittäkö väärin. Ei minulla ole mitään seksikohtauksia tai seksuaalivähemmistöjä vastaan. En vain ymmärrä, miksi seksin ajatteleminen tai sen harrastaminen täyttävät elämän (tai kirjan) kokonaan. Onhan sitä niin paljon muutakin tekemistä ja ajattelemista. En tiedä. Ehkäpä nuorten poikien maailma pyörii navan alapuolella, mutta luulisi iäkkäämmän kirjailijan jo löytävän muutakin mielenkiintoista. Tai sitten minä en vaan ymmärrä kirjan nyansseja ja olen vanha tiukkapipoinen täti-ihminen.
Joka tapauksessa - taidan taas odottaa seuraavat kymmenen vuotta ennen kuin tartun seuraavaan Irvingin teokseen. Minulla on useampikin hänen kirjansa vielä lukematta, joten pärjään vielä muutaman vuosikymmenen.
Vaikka minä en Irving-faniksi intoutunutkaan, niin sehän ei tarkoita, etteikö hänen kirjojaan (ainakin yhtä) kannattaisi lukea. Todella moni nimittäin häntä fanittaa. Kai hänen kirjoissaan siis on "se jokin", vaikken minä sitä löytänytkään. Kannattaa itse lukea ja muodostaa mielipiteensä. Tulkaa sitten valistamaan minuakin.
p.s. Elisa Kirjalla on kivoja kirjoja alessa 19.5. saakka - minäkin napsin sieltä jo Nina Hurmen Yönpunaisen höyhenen ja mieli tekisi Milja Kauniston Synnintekijää...