Tässä syksyn aikana on useammassakin yhteydessä keskusteltu kirjan kansien tärkeydestä lukemisen valinnassa. Pohdintaa on näkynyt myös paperikirjan ja sähköisen kirjan välisistä eroista ja eduista. Useampaan kertaan olen jäänyt miettimään, mitä nämä keskustelut oikein kertovat käsityksestämme kirjasta. Mikä kirja on ?
Kirjan olemuksesta
Niin, mikä kirja oikein on ? Kun haluamme lukea kirjan, puhummeko silloin fyysisestä käteenotettavasta esineestä vai tarkoitammeko ehkä tarinaa kansien sisällä ? Vai voimmeko kenties jakaa kirjan samoin henkeen ja ruumiiseen kuin ihmisenkin ? Kannet ja sivut edustavat ruumista, teksti ja sivuilta luettava tarina kirjan sielua. Ruumis on vain tyhjä kuori ilman sielua, samoin kirja ei kuitenkaan ole oikeanlainen ilman tarinaa sen sisällä. Tyhjät sivut ovat juuri niitä, tyhjiä sivuja.
Minä laitan kirjan kirjahyllyyn, mutta etsiessäni luettavaa keskityn nimenomaan tarinaan. Minut houkuttaa kirjan pariin parhaiten takakannen esittely, jonka voi lukea myös muualla. Ajatus siitä, että tämä kertomus voisi viedä mukanaan. Kannet ovat aina olleet toissijainen juttu. Siksi ehkä siirtyminen sähköisiin kirjoihin kävi minulla niin kovin kivuttomasti.
Monien lukuvalintaan vaikuttavat kannet ja niiden houkuttelevuus ja onhan kauniita kansia mukava katsella. On myös kirjatyyppejä, joissa kannet ja kuvat ovat ehdottoman tärkeitä itse lukukokemuksen kannalta. En osaisi kuvitella lastenkirjaa ilman kuvia ja hyvän keittokirjan tunnistaa usein houkuttelevista kuvista. En myöskään oikein osaa noita kirjoja lähestyä sähköisessä muodossa.
Romaanit (ja tietysti novellit jne.) ovatkin sitten aivan asia erikseen. Tarinalla elää ilman kirjan fyysistä olemusta. Se on ajaton ja aineeton. Vaan elääkö se ikuisesti ?
Kirjan olemuksesta
Niin, mikä kirja oikein on ? Kun haluamme lukea kirjan, puhummeko silloin fyysisestä käteenotettavasta esineestä vai tarkoitammeko ehkä tarinaa kansien sisällä ? Vai voimmeko kenties jakaa kirjan samoin henkeen ja ruumiiseen kuin ihmisenkin ? Kannet ja sivut edustavat ruumista, teksti ja sivuilta luettava tarina kirjan sielua. Ruumis on vain tyhjä kuori ilman sielua, samoin kirja ei kuitenkaan ole oikeanlainen ilman tarinaa sen sisällä. Tyhjät sivut ovat juuri niitä, tyhjiä sivuja.
Minä laitan kirjan kirjahyllyyn, mutta etsiessäni luettavaa keskityn nimenomaan tarinaan. Minut houkuttaa kirjan pariin parhaiten takakannen esittely, jonka voi lukea myös muualla. Ajatus siitä, että tämä kertomus voisi viedä mukanaan. Kannet ovat aina olleet toissijainen juttu. Siksi ehkä siirtyminen sähköisiin kirjoihin kävi minulla niin kovin kivuttomasti.
Monien lukuvalintaan vaikuttavat kannet ja niiden houkuttelevuus ja onhan kauniita kansia mukava katsella. On myös kirjatyyppejä, joissa kannet ja kuvat ovat ehdottoman tärkeitä itse lukukokemuksen kannalta. En osaisi kuvitella lastenkirjaa ilman kuvia ja hyvän keittokirjan tunnistaa usein houkuttelevista kuvista. En myöskään oikein osaa noita kirjoja lähestyä sähköisessä muodossa.
Romaanit (ja tietysti novellit jne.) ovatkin sitten aivan asia erikseen. Tarinalla elää ilman kirjan fyysistä olemusta. Se on ajaton ja aineeton. Vaan elääkö se ikuisesti ?