Teki kamalasti mieli lämmintä ruisleipää. Kun se juurikin taas kuoli, piti turvautua valmiiseen ruisleipäainekseen. Sitä nimittäin löytyi sopivasti Myllärin Luomun toimittamien kokeilujauhojen joukosta. Vähän olin skeptinen lopputuloksen suhteen, vaikka aines onkin kovasti palkittu tuote. Viimeksi sen kai nimitti Kotivinkki yhdeksi vuoden parhaista valinnoista.
Sekoitin siis jauhoseokseen vettä (4,5dl aika lämmintä) ja hiivaa (1/4 pussia kuivahiivaa) paketin ohjeen mukaisesti (ainesta n.8dl), tosin määrät puolittaen. Annoin taikinan nousta kulhossa kannen alla puolitoista tuntia.
Sitten iski laiskuus, enkä edes levittänyt taikinaa kaulittavaksi pöydälle. Pöllytin vaan jauhoja päälle ja taputtelin parin sentin paksuiseksi levyksi uunivuoan pohjalle leivinpaperin päälle. Sitten taas tein töitä vähän aikaa ja lämmitin uunin 250 asteeseen.
Vedin taikinapyörällä ruudut taikinaleyyn ja pistelin haarukalle. Sitten lykkäsin uuniin. Kun leipä oli paistunut n.25 minuuttia leijui kotona ihana ruisleivän tuoksu. Poltin kiireessä sormeni paloja taitellessani. Pitihän voi saada sulamaan, ja leipä siis mahdollisimman kuumana valokuvaa varten.
Muistin liian myöhään, miten isän kanssa aina laitoimme tuoretta valkosipulimurskaa voin lisäksi lämpimän ruisleivän väliin. Ehdin jo lisäämään maksapasteijaa ja mummin etikkakurkkuja. Eikä ollut yhtään huonoa niinkään...
Ihan turhaan olin epäuskoinen. Joskus helppo voi olla hyvää!
 |
| Jauhot Myllärin Luomulta ja postaus kisaan Suomen inspiroivimmasta leipojasta |