Minulta kysytään säännöllisesti, mitä meillä oikein syödään ? Ei niinkään siksi, että meillä mikään varsinainen kulinaristien maine olisi. Kysyjiä kiinnostaa, millä tavalla ranskalaisuus näkyy meillä ruokapöydässä.
Mitä tuohon sitten vastaan ? Kahdenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen on vaikea tietää, mikä ruokatavoissamme on lähtöisin isännän kotimaasta ja mikä taas yhteisen ruokakiinnostuksen tuomaa.
Yksi selkeästi ranskalainen tapa meillä kuitenkin on ja se on juustotarjotin pääruoan ja jälkiruoan välissä. Alkuruoka voi puuttua, kaikki eivät välttämättä ota jälkkäriä, mutta viikonloppuna (ja useimmiten myös arkipäivinä) pöydästä löytyy juustoja. Välillä ne ovat paketeissa ja välillä taas kauniisti tarjolle aseteltuna. Useimmiten ne nautitaan yksinkertaisesti hyvän leivän seurana, toisinaan taas brassaillaan. Niin kuin tänään, kun juustojen päälle valutettiin hunajaa ja joukkoon ripoteltiin saksanpähkinöitä.
Juustovalikoima vaihtelee. Comté, Gouda ja parmesaani kuuluvat vakioihin. Niitä hankitaan Hietaniemen kauppahallista, Tuula Paalasen juustokaupasta. Välillä mennään ihan marketin valikoimilla - Pirkan parhaat Brie on hyvää. Tänään pöydästä löytyi Turun ruokamessuilta mukaan tarttunutta espanjalaista manchegoa, Pirkan Brietä ja ikisuosikki Roquefort Papillon.
Juustoista meillä tykkäävät pääasiallisesti kaikki. Ainoa vähän krantumpi on kirppu, joka ei syö sinihomejuustoa eikä vuohenjuustoa. Kaikki muut sitten takaavatkin sen, ettei juustopaketti pääse meillä vanhenemaan. Toto 2,5 vuotta, syö juustoja siinä missä isommatkin. Hänelle kelpaavat tujummatkin ja saavat aikaan vain hyväntuulista maiskutusta. "Nam,nam - hyvää" - ja sitähän juustot ovatkin, hyvää.