Kestääkö kunto ? Kirjabloggarien lukumaraton !

Minuutti sitten, keskiyöllä alkoi kirjabloggaajien lukumaraton minun osaltani. Itse tosin olen tällä hetkellä unten mailla ja tämä on ajastettu blogiartikkeli. Täytyyhän sitä vähän kerätä voimia urakkaa varten.

Aamua varten on pöydällä odottamassa kuvassa näkyvä pino paperikirjoja, puhelin äänikirjaa varten ja tietysti rakas Koboni. Kaikkiaan valikoimastani löytyy esimerkiksi seuraavanlaisia kirjoja :

• Bernard Schlink : Lukija
• Thomas Mann : Kuolema Venetsiassa
• Salman Rushdie : Imaginary Homelands
• Pekka Matilainen : Kupoli
• Karoliina Timonen : Aika mennyt palaa 
• Pasi Ilmari Jääskeläinen : Harjukaupungin salakäytävät
• Pasi Ilmari Jääskeläinen : Lumikko ja yhdeksän muuta
• Camilla Läckberg : Majakanvartija
• Charles Baudelaire : Les Fleurs du Mal 
• Joel Haahtela : Elena (ÄÄNIKIRJA) 
• Pekka HIltunen : Sysimusta
• Kalle Isokallio : Vesimeloni
• Kate Morton : The Secret Keeper
• Märta Tikkanen : Emma ja Uno. Rakkautta totta kai
• Phkala / Valtaoja : Tiedän uskovani, uskon tietäväni
• Helena Waris : Uniin piirretty polku
• Jussi Katajala : Leonardon rasia ja muita historiallisia tarinoita

Eiköhän noilla jo yksi päivä lueta ?

Niiden lisäksi on isot kasat lastenkirjoja ja notkuvat kirjahyllyt, jos tuosta ei vielä löydy tarpeeksi inspiraatiota...

Maratonin tuntoja voitte seurata "Ja kaikkea muuta FB-sivulla" samoin kuin tämän artikkelin päivityksistä. Älkääkä unohtako kaikkia ihania kanssamaratoonareitani !




EDIT 5:50
Tästä se alkaa. Kissa herätti, joten hyvissä ajoin kirja käteen. Ensimmäiseksi Thomas Mann, jollen nyt sitten nukahda uudestaan. Se on kumma, miten meillä Toto 2v vaistoaa heti, kun äidillä olisi jotain omaa juttua tulossa. Silloin ei koskaan nukuta yötä...


EDIT 7:10
No nyt on takana 79 sivua ja kaksi Mannin tarinaa. Ne ovat kyllä niin riemastuttavan saksalaisia ja riemastuttavan 1800-lukulaisia. Perussynkkää angstia vastaan punaposkinen tervehenkisyys.

Pikku herra Friedemann kertoo lapsena lattialle pudonneesta, rujosta miehestä, jonka seesteistä elämää järkyttää kaupunkiin saapuva everstiluutnantinrouva. Sovinnaisuuksia vastaan toimiva rouva saa herkän miehen raiteiltaan.

Tristan -tarinassa taas seuraamme, miten runollinen kirjailijnkäsitys nuoresta rouvasta parantolassa ottaa yhteen aviomiehen tervehenkisen tulkinnan kanssa. Oli miltei hupaisaa huomata, miten itse reagoin. Yliromantisoiva kirjailija sai minut melkein ärsyyntymään kuvauksellaan, mutta olikohan hänen ymmärryksessään sittenkin jotain perää ?

En oikein pääse Mannista perille. Kirjoittiko hän osittain kieli poskella romanttisia näkemyksiä pilkaten, vai onko hän tahattomasti hiukan koominen ?

Mutta nyt minulla on vuorossa päivän toivottavasti kunnolla käynnistävä teekupillinen ja seuraavaksi Kupoli.


EDIT 10:30
Pekka Matilaisen Kupoli (231 sivua) luettu. 1400-luvun Firenzeen sijoittuva historiallinen dekkari oli mukavan helppoa luettavaa. Nuoren Antonio-pojan kertoma tarina surmatusta aatelismiehestä, väärin syytetystä kirkonpalvelijasta ja kadonneesta antiikin käsikirjoiutuksesta vei mukanaan. Kirja myös vilisee erilaisia historiallisia henkilöitä ja tapahtumia, joita renessanssiajan Firenzessä riittää. Mielenkiintoista luettavaa siis, mutta jotenkin itse juoni vähän jäi kaikkien historian nippelitietojen varjoon. Sitä olisi vielä voinut vähän lihavoittaa niin, että tarinan henkilöiden painoarvo olisi kasvanut suhteessa kaikkiin suurmiehiin, filosofeihin ja taiteilijoihin.

Isäntä lähti nuorimmaisen kanssa palaveriin (mielenkiintoista kuulla, mitä siitäkin sitten oikein tuli). Isommat pojat kitisevät, kun on kuulemma nälkä. Pitänee tekaista heille jotain suuhunpantavaa, jotta lukurauha palaa.

Seuraavaksi sitten vilkaisen, mitä Leonardon rasia sisältää. Sieltä löytynee  sopivaa tavaraa tuohon minihaasteeseen kitalaenpuhdistusnovelleista...


EDIT 15:30
Tahti hidastuu uhkaavasti. Leonardon rasia ja muita historiallisia tarinoita toi vain 173 sivua. Minun piti lukea vain pari kitalaenpuhdistusnovellia, mutta jäinkin tarinoihin koukkuun ja luin koko kirjan. Ihania, tyyliltään jotenkin vähän vanhahtavia historiallisia novelleja, joissa monessa on pieni yliluonnollinen vire. Tykkäsin hurjasti. Jussi Katajala on jotenkin onnistunut saavuttamaan sellaisen tunnelman, jonka yleensä yhdistän sellaisiin 50-60-luvulla kirjoitettuihin seikkailuromaaneihin. Näin silti, vaikka tarinoiden aiheet vaihtelevat esihistoriallisesta ajasta nykyaikaan.

Aiheista osa oli ehkä turhankin tuttuja (taivaalta tuleva avaruus"jumala, kuoleman lykkääminen herkullisella ruoalla), mutta kaikkiaan ote on varsin raikas ja tarinoita luki todella mielellään. Hyvä löytö!

Nyt kun lapset on ruokittu, nuorimmainen päiväunilla ja kissavahtien kanssa sovittu loma-ajan toimet, niin voi taas keskittyä vaikka pidempäänkin tarinaan. Kotimaista välillä. Pasi Ilmari Jääskeläinen ja Harjukaupungin salakäytävät.

Sivujen kokonaissaldo tällä hetkellä 483. Mahdankohan päästä tämän päivän aikana tuhanteen ?


EDIT 19:30
Nonniin, nyt minä olen ihan hämmentynyt. Luin juuri Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät ja sen tunnelmista on vaikea päästää irti. Kirjan alussa mietin, onko tässä taas tällainen tyypillinen suomalainen keski-ikäisen miehen kriisikuvaus, mutta sitten tarina kiemuroitui ja siirtyi aivan uudelle tasolle.

Olen aivan ihastuksissani. Olen viime aikoina ollut Murakamin lumoissa, mutta tässä on nyt aika varteenotettava ehdokas hänen seurakseen. Tyylissäkin on jotain samaa. Unenomainen todellisuus, joka sekoittuu ihmisten hitaaseen särkymiseen ja taas eheytymiseen saa ainakin minut täysin valtaansa. Melkein harmittaa, että tämä tuli luettua lukumaratonpäivänä, jolloin pakostakin keskittyminen on hiukan kevyempää. Tätä kirjaa pitäisi makustella.

Keski-ikäisen kustantaja Suomisen lapsuuden Viisikkoleikit Jyväskylän salakäytävissä ovat aikoinaan päättyneet nuoren rakkaustarinan traagiseen loppukohtaukseen. Vanha historia palaa kummittelemaan Facebookin sivuille. Jääskeläinen leikkii ajalla ja takaumilla taitavasti vuoroin hämmentäen ja vuoroin selkiyttäen lukijan ymmärrystä. 

Kirjalle on myös vaihtoehtoinen loppu, jonka voi käydä lukemassa Atenan sivuilla. Itse kyllä pidin enemmän juuri siitä, jonka osuin kirjassa saamaan... arvaatteko kummasta ?

Sivumäärä ei ole suuren suuri - tätä ei vaan voi lukea liian nopeasti. Kirja toi 295+ vaihtoehtoinen oppu 24 sivua. Kokonaismäärässä ollaan siis kohdalla 800... No, tuhatta sivua lähdin vähän niin kuin tavoittelemaan. Vielä ehtii hyvin 200 sivua lukaista, varsinkin kun isäntä kokkaa ja minulla on erikoislupa lukea tänään ruokapöydässäkin. Lounaalla sain kyllä pojilta jo suhteellisen paheksuvia katseita...


EDIT 23:00
Vielä tunti jäljellä. Thomas Mann lukumaratonin loppupuolella ei ollut oikein hyvä ajatus. Meinasin väkisin nukahtaa, mutta kahlasin ne 66 sivua Tonio Krögerin kirjailija-angstia.

Kobon akku hyytyi, joten se on ollut novellin ajan latauksessa. Täytyy nyt koittaa tämä viimeinen tunti lukea Kalle Isokallion Vesimelonia eteenpäin, vaikkei se ihan omimmalta kirjaltani vaikutakaan.


EDIT 00:00
Se oli sitten siinä. Kivaa oli, varsinkin kun kierteli katselemassa muiden maratoonarien kommentteja matkasta.
Tavoitteeseen eli 1000 sivuun en nyt ihan päässyt, mutta eipä tuo sivujen lukumäärä nyt tässä mikään pääasia olekaan.
Kaikkiaan tuli luettua 966 sivua. Ihan hyvä. Viimeisimpänä oli tuo Vesimeloni (101s), joka ei riittänyt pitämään minua kunnolla hereillä. Vakavaa pilkkimistä oli havaittavissa.

Eipä sitten muuta tällä kertaa kuin että